Katselet mobiililaitteille optimoitua versiota, mutta et näytä käyttävän mobiililaitetta. Klikkaa tästä jos haluat siirtyä normaalille sivustolle.

Kädentaitoja ja pikkutarkkaa osaamista toisessa polvessa




Erkki Jyrkkäsen työajasta kuluu noin puolet kelloja huoltaen. Kuvassa kelloseppä tarkastelee ensimmäistä alusta loppuun asti tekemäänsä kelloa vuodelta 1974. Kelloseppäopintojen päättötyönä syntyneen taskukellon valmistamiseen meni aikaa kaikkiaan 600 tuntia.


Vuosien varrella diplomi-kelloseppä Erkki Jyrkkäselle on tuotu tasaiseen tahtiin kelloja huollettavaksi. Kuitenkin erityisesti sen jälkeen, kun Jyrkkänen laittoi valokuvastudionsa kiinni, innostui mies uudestaan kellosepän työstään. Vanhojen kellojen korjaamiseen oli jälleen aikaa työn vaatimalla tavalla.

– Huomasin, että kädentaito on yhä tallella, Jyrkkänen muistelee ammattinsa uudelleen löytämiseen liittyvää iloa. Nykyisin Jyrkkäsen työajasta kuluu noin puolet kelloja huoltaen. Kelloja toimitetaan liikkeeseen Maaningalta ja Pielavedeltä asti. Vain joitakin viikkoja sitten Jyrkkänen luovutti paikalliselle asiakkaalle huollossa olleen kelloharvinaisuuden.

– Lähiseudulla on todella vähän tekijöitä. Iisalmessa on kaksi kelloseppää, nilsiäläinen on lopettamassa, Siilinjärvellä ei ole yhtään, Jyrkkänen summaa alan tilannetta naapurikunnissa.

Viime vuosina alalle on kuitenkin saatu tietynlaista uutta vipinää, kun kiinnostus vanhoja esineitä kohtaan on noussut. Vaikuttimena ovat toimineet esimerkiksi vanhoihin tavaroihin keskittyvät tv-ohjelmat


Vanha kello on huollettuna ikuinen



Jyrkkänen huoltaa liikkeessään sekä uusia että vanhoja kelloja. Uusien kellojen perushuolto tarkoittaa lähinnä paristojen vaihtoa ja rannekkeiden korjausta. Todelliset kädentaidot ja pikkutarkka työskentely kuuluvat puolestaan vanhojen tasku- ja seinäkellojen entisöintiin.

Esimerkiksi vanhan seinäkellon perushuoltoa Jyrkkänen tekee 3–12 tuntia, jos osat ovat kunnossa. Työ vaatii keskittymistä, joten mies pitää mielellään korjaustyöstä taukoja asiakaspalvelun tai muun työtehtävän parissa. Kello lepää sillä aikaa levällään pöydällä, osat visusti järjestyksessä.

– Perushuollossa käyn käsin läpi kaikki kellon osat. Kuluneet ja ruostuneet osat entisöin ja puhdistan.

Vanhoihin kelloihin ei saa osia uutena, joten Jyrkkänen tekee ne tarvittaessa itse – aina pienintä osaa myöten.

– Se on ehkä se työn mielenkiintoisin puoli. Tarvittaessa vanhasta kellosta etsitään aihio.

– Ostan vanhoja kelloja varaosiksi lopettaneilta kellosepiltä. Myös alihankintaa on tällä alalla, mutta suurin osa työstä tapahtuu tässä.

Työnsä laadun Jyrkkänen varmistaa kellon koekäytöllä. Näin ollen kellon arvioitu toimitusaika on 1–3 kuukautta.

– Kello on voinut olla käyttämättömänä useita vuosia, joten asialla on harvoin kiire. Haluan myös tehdä työni hyvin.

– Koekäytössä testaan kelloa ilman taulua viikon. Sitten teen taulun kanssa uuden testin, että kello on käyntitarkka.

Mekaanisen kellon sopivaksi huoltoväliksi kelloseppä sanoo 5–8 vuotta. Kun vanhaa kelloa huollattaa, se on käytännössä katsoen ikuinen.


Kelloliike E. I. Jyrkkänen mainosti ensimmäisen kerran Matissa ja Liisassa jo lehden alkutaipaleella. Tuolloin yrittäjänä toimi vielä Erkin isä Eino ja kaupittelun kohteena olivat hiihtokilpailun palkinnot. Erkin mielestä mainostaminen paikallislehdessä kannattaa yhä. – Matti ja Liisa on kanavana kuin Raamattu. Se luetaan lähes joka mökissä. Aina ei ole tuote ja kohderyhmä mainonnassa kohdanneet, mutta meille on tärkeä osoittaa ilmoituksilla jatkuvuutta ja elinvoimaisuutta.

Tiloihin mahtuisi vuokralainen



Monilla lojuu kaappien perukoilla vanhoja perintö- ja lahjakelloja. Jyrkkäsen mukaan ihmisillä ei kuitenkaan ole läheskään aina tietoa aarteidensa arvosta. Mies suositteleekin vanhojen kellojen arvioittamista asiantuntijalla.

Jyrkkänen ei myönnä itse hurahtaneensa antiikkikelloihin, mutta seuraa alaa ammattitaidon ylläpitämisen vuoksi.

Ammatin hän sai verenperintönä Eino-isältä, jonka kanssa tulikin työskenneltyä vuosikausia vierekkäisillä työpöydillä.

– Se oli kaikista parasta oppia. Arvostan sitä kovasti.

Ennen isän oppeja Erkki suoritti kuitenkin kelloseppäkoulun Espoon Tapiolassa, jossa nuoria koulutetaan yhä kellosepän työhön.

– 16-vuotiaana lähdin sisäoppilaitokseen. Se oli erittäin mielenkiintoista aikaa ja kasvatti hyvin. Opin silittämään paidan, keskittymään työhön ja sain ammatissa vaadittavat kädentaidot.

– Kelloseppäkoulussa opettelu oli hidasta. Meillä ei ollut määrättyjä aikatauluja, vaan harjoittelimme niin kauan kuin tarve vaati. Hitaus oli hyvästä. Nyt nopeudella on väliä, jotta itsensä voi elättää.

Työ on kantanut elämänuraksi asti, nyt jo 40 vuotta.

– Kellojen perusrakenne on sama. Kun näen ja puran kellon, tiedän, että se tulee kuntoon. Joskus voi tietysti olla piileviäkin vikoja, mutta ne ovat kivoja haasteita.

Kellojen lisäksi Jyrkkästen yritystä kannattelevat yhä korut, kehystyspalvelu ja lahjatavarat. Sirpa-vaimo tekee kaiverruksia muun muassa kastelahjoihin ja palkintoihin.

Yrittäjäpariskunnan mukaan Lapinlahdella voisi nyt olla oikea aika myös uudelle valokuvastudiolle. Itse he eivät siihen enää ryhdy, mutta jos sopiva vuokralainen löytyisi tiloihin, olisi vanha studio yhä käyttöönotettavissa ja lomilla voitaisiin tuurata puolin ja toisin


Paikallislehti Matti ja Liisa 12.11.2015, Tuire Kurikka


Jyrkkänen Ky, LINNANSALMENTIE 10, 73100 LAPINLAHTI, Puh. (017) 732 130

  näytä normaaliversio » Ylös